Täällä ei pyydetä enää anteeksi omaa itseään- Syrjintää seksuaalivähemmistöjen sisällä

22.5.19

photo IMG_20190515_191752_102_zpsvtn03r0a.jpg

Nelli Ruotsalaisen Täällä en pyydä enää anteeksi ei todellakaan anteeksipyytele mitään. Se suorastaan huutaa. Se huutaa montaa asiaa, eikä ole mistään pahoillaan.
Mietin, kuinka monta kertaa itse olen nuorempana sortunut siihen. Pyytämään anteeksi omaa olemistani, omia sanojani, ajatuksiani. Kuinka monta kertaa olen juuri naisena joutunut pyytämään anteeksi naiseuttani, sitä, että olen vain "nuori ja typerä tyttö"?
Puhuessani joku muu onkin alkanut puhua päälleni, olen niellyt lauseeni loppuosan, koska tällä toisella on varmasti tärkeämpää asiaa kuin se, mitä minä olin sanomassa. Täällä en pyydä enää anteeksi ei tosiaankaan tee niin. Runoteos tekee sen, mitä olisin itse tahtonut noissa tilanteissa tehdä, vaikka en ole uskaltanut tai kehdannut.
Se nostaa käden pystyyn, vasten päällepuhujan kasvoja, ja toteaa vielä kovemmalla äänellä: "minä puhun nyt."

olisinpa edes oikea lesbo

epäluotettava biseksuaali,

afterthought, vieraileva turisti

valitsin bin sijaan queer

kun avasin qruisertilin

Yksi kohta heti ensimmäisiltä sivuilta jää mieleeni pyörimään koko lukukokemuksen ajaksi, pitkäksi aikaa sen jälkeenkin.

Jos tykkäisin tytöstä...- runoon piiloutuu aihe, josta ei puhuta julkisesti; syrjintään seksuaalivähemmistöjen sisällä. Elin pitkään omassa turvallisessa kuplassani, jossa ajattelin seksuaalivähemmistöjen pitävän yhtä; jokainen on ehkä kokenut syrjintää tai kiusaamista seksuaalisuutensa takia tai ainakin tietää sen, kuinka seksuaalivähemmistöjä on syrjitty, pidetty sairaina ja rikollisina ja oikeuksia on evätty muun maailman puolesta. Eikä maailma ole vieläkään valmis; edelleenkin on paikkoja ja tilanteita, joissa seksuaalisuus on hyvä pitää omana tietonaan.

Kuitenkin muutaman vuoden sisään olen huomannut olleeni väärässä ja kuplani on puhjennut. Olen törmännyt uuteen ja outoon asiaan; bifobiaan.

Bifobiaan olen törmännyt lähinnä lesbojen keskuudessa, mutta en tiedä fobian oikeaa laajuutta. En tiedä, ollaanko esimerkiksi Jodelin homo-kanavalla yhtä jyrkkiä kuin lesbo-kanavalla, tai kavahtavatko heterot, jos kuulevat mahdollisen tulevan kumppanin olevan bi. Siksi keskitynkin lähinnä lesbojen keskuudessa kuultuun bi-kammoksuntaan.

Ruotsalaisen runossa todetaan: epäluotettava biseksuaali. Juuri tähän monet ovat kiteyttäneet sen, miksi eivät esimerkiksi tahdo seurustella biseksuaalin kanssa. Kysellään "seurustelu bin kanssa u/m?" ja vastauksiin sataa monta u-kirjainta. Uhka, koska biseksuaalihan saattaakin olla oikeasti vain bi-curious tai hetero, jolla on fantasia tai bi, joka kuitenkin lähtee heti seuraavassa käänteessä miehen matkaan.
Olen esimerkiksi huomannut puintia viime vuoden Miss Gay Finlandiksi valitusta. On tullut ihmettelyä siitä, miksi Miss Gay Finland ei ole gay, ihan vaan siis sen takia, että kyseinen MGF on naimisissa miehen kanssa. Biseksuaalisuus ja monet muut seksuaalisuudet on näissä ihmettelyissä unohdettu, rajattu ulkopuolelle. Samoin käy, jos biseksuaali, joka on aiemmin seurustellut naisen kanssa, alkaakin seurustella seuraavaksi miehen kanssa. Yhtäkkiä biseksuaali mielletäänkin heteroksi. Tai toisin päin - biseksuaali onkin pohjimmiltaan vain lesbo, joka ei suostu vielä sitä myöntämään itselleen.

Biseksuaalisia pidetään jollain tapaa epäluotettavina kumppaneina sen takia, että heitä kiinnostaa useampi sukupuoli. Näen tässä ristiriitoja; kyllähän se oma lesboksi itsensä määrittelevä kumppanikin voi löytää jonkun toisen ja lähteä tämän uuden matkaan. Ei seksuaalisuus sitä määritä.
Ihmettelen myös syvästi sitä, että tämä viha ja pelko koskee nimenomaan biseksuaaleja. Mahtuuhan saman sateenkaaren alle myös mm. panseksuaalit, mutta ei ympäri nettiä pohdita sitä, onko panseksuaalin kanssa seurustelu uhka.
Ruotsalaisen runossa biseksuaalisuutta peitellään. Valitaan määritelmäksi queer qruisertilille, biseksuaalisuus kun kantaa mukanaan niin kovin paljon ennakkoluuloja.

Toinen asia, jota olen hämmästellyt, on ollut niin kutsuttu kultatähtilesbous. Tarkoittaa siis lesboa, joka on harrastanut ainoastaan naisten kanssa seksiä. Minua henkilökohtaisesti puistattaa koko termin käyttö, mutta enemmän puistattaa se, kuinka jotkut ihmiset arvottavat itsensä korkeammalle kantaessaan kultatähteä rinnuksissaan. Ei seksuaalisuus tai sen löytäminen ole mikään kilpailu. Emme käy kilpailua siitä, kuka on paras lesbo tai oikea lesbo.
Seksuaalisuus on muotoaan muuttavaa, liukuvaa ja kehittyvää. Pidin itseäni pitkään biseksuaalina ja seurustelin myös miehen kanssa. Kävin sen parisuhteen aikana läpi monia asioita ja erotessa myönsin itselleni, että ehkä en olekaan bi.
Niin minä löysin oman suuntautumiseni. Eikä se ollut väärä tapa. Jotkut ovat varmempia ja tietävät jo nuoresta asti, mitä parisuhteiltaan toivovat. Minä en ollut, joten otin selvää.
Vaikka määritin itseni nuorempana biseksuaaliksi, voin määrittää itseni nyt lesboksi olematta väärässä. Tämäkin tuntuu välillä olevan hirveä vääryys. Jos et ole aina ollut naisten kanssa, et mitenkään voi olla täysin lesbo.

Täällä ei pyydetä enää anteeksi omaa itseään - ei ainakaan omaa seksuaalista suuntautumista tai sitä, millä tavalla se on löydetty.

Ihmettelen kyllä suuresti, että ymmärtävätkö nämä bifobikot, että viljelemällä "kaikki bisset lähtee lopulta miesten matkaan"- ennakkoluulojaan, he tekevät samaa, mitä meitä kohtaan on tehty aina?
Yleistetään, että kaikissa naispareissa toinen nainen näyttää aina mieheltä, kaikki homot ovat neitimäisiä.
Tarvitaanko näitä turhia (ja paikkansapitämättömiä) yleistyksiä tosiaan vielä lisää?

Tahtoisin huutaa jokaista yleistystä vastaan samalla tavalla kuin Täällä en pyydä enää anteeksi huutaa.

-Janita, alkuperäinen postaus täällä

Lisää Täällä en pyydä enää anteeksi-teoksesta:

Hae tästä blogista

p ä ä h e n k i l ö