Toksisen maskuliinisuuden vankila - Ocean Vuongin loistokas On Earth We're Briefly Gorgeous
![Kuva](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTpcuy9LEc-G0Y93ygiBYeM2ZiXpyC7Kex2NcuMKB5y_UV46TSj_E_6bReDrs-jTAVRtTUPNLSspeBsIjCJynqpbKztTLxxrE-dlFu5aWZaFtdke_AKgqpij4n13oex0gelYEvNJYIl43b/s640/83382258_107867784000425_1977166419229409280_n+%25281%2529.jpg)
Ocean Vuong: On Earth We’re Briefly Gorgeous Penguin Press 2019 Ocean Vuongin romaani vilahti viime vuonna tasaisin väliajoin bookstagram -feedissäni. Kiinnitin huomiota sen lumoavaan nimeen ja pelkistettyyn, harmaaseen kanteen, joka herätti enemmän kysymyksiä kuin mihin se vastasi. Kirja vaikutti kiinnostavalta, ja siitä syntyi minulle eräänlainen pakkomielle. Eräissä arvioissa Vuongin semi-autobiografista teosta on jo tituleerattu seuraavaksi suureksi amerikkalaiseksi romaaniksi. Omassa mielessäni vertasin sitä jostakin syystä Hanya Yanagiharan Pieneen elämään – vaikken tiennyt teoksesta juuri mitään! (Lukijalle selvennykseksi, että Yanagiharan romaani on yksi vaikuttavimpia lukemiani kirjoja.) Säästelin kirjaa. Halusin lukea sen juuri oikeaan aikaan . Lopulta tilasin sen marraskuista lomamatkaa varten, sillä halusin paneutua siihen kiireettä, ilman keskeytyksiä. Parhaatkaan suunnitelmat eivät usein toteudu ilman yllätyksiä. Lomalle ottamani kahdeksan kirjan sijaan lu