Äitimyytinmurtajia - moninaiset äitihahmot kirjallisuudessa
Äitienpäivää vietettiin eilen. Päivä on monelle vanhemmalle ja lapselle tärkeä: yhteistä perhettä juhlitaan, ja kerrankin naista juhlitaan. Ehkä kahvi tuodaan kerrankin vuoteeseen, ehkä joku muu kuin äiti itse on tehnyt voileipäkakun.
Äitiys on ollut jo pitkään yksi keskustelluimmista feministisistä aiheista. Äitiyskeskustelut kytkeytyvät tiivistii kunkin aikakauden naiskuvaan - ja oikeastaan vielä nykyäänkin naiskuvaan, joka periytyy menneiltä vuosikymmeniltä, -sadoilta ja -tuhansilta. Yhteiskunnissa äitiyttä on käsitelty monin tavoin, mutta usein korostuu sen luonnollisuus naisen elämässä. Äitiys on ollut rooli, joka naiselle on helposti suotu mutta johon hänet myös usein pakotetaan - tai jota häneltä ainakin vaaditaan. Vaikka voisi kuvitella, että äitiyskeskustelut olisivat vuosien myötä avartuneet, näyttäytyy äitiysdiskurssi edelleen varsin polarisoituneena: voit olla joko hyvä tai huono, useimmiten jälkimmäistä.
Eilisen äitienpäivän kunniaksi listaan tässä joitakin teoksia, joissa äitiys on keskeisessä osassa ja jotka peilaavat äitiyden moninaisuutta. Mukana on myös niitä äitimyytinmurtajia, joissa äitiydestä ei ole haluttu tehdä osa omaa identiteetti vaan joiden kirjoittajat tai hahmot ovat valinneet lapsettomuuden. Teoslinkeissä on mukana tekstejä Päähenkilö-kollektiivin eri kirjoittajilta.
Senegalilaisen kirjallisuuden klassikko, jossa leskeksi jäänyt, miehensä toiselle vaimolle menettänyt Ramatulaey kirjoittaa ystävälleen kirjeitä ja keskustelee naisen asemasta ja murroksessa olevasta äitiydestään 70-80-luvun Senegalissa. Sirri/Sivutiellä
Garbesin Like a Mother keskustelee raskaudesta ja äitiydestä feministisessä sävyssä. Se pohtii niitä kulttuurillisia odotuksia, joita raskaana oleviin asetetaan, ja toisaalta keskustelee tabuista, joihin ei uskalleta ottaa kantaa. Garbes tuo esiin muun muassa sen, että raskauteen liittyvät kiellot perustuvat ennen kaikkea naisen vartalon moralisointiin ja kontrollointiin. Sirri/Sivutiellä
Adébáyò näyttää miten ohut on modernin ajattelun pintakerros, sillä niin Yejide kuin hänen miehensäkin toimivat ahdingossaan kyseenalaisilla tavoilla. Yejide turvautuu traditionaalisiin poppaskonsteihin ja Akin puolestaan moraalisesti arveluttaviin ratkaisukeinoihin. Pyrkimykset ratkaista lapsettomuusongelma synnyttävät salaisuuksista tiheän tilanteen, jonka osatekijät paljastuvat lukijalle vähitellen. Raskaaksi tulemisen ympärille muodostuu Adébáyòn käsittelyssä karnevaali, jonka avulla kyseenalaistetaan äitiyden ja naiseuden välillä oleva yhtäläisyysmerkki. Omppu/Reader, why did I marry him
Mutta ei. Sellainen kirja Olimme kerran ei ollut, ei ainakaan minulle. Se oli vihainen, katkera, rikkinäinen ja ihan helvetin kipeä. Se oli niin itsekeskeinen, että pisti vihaksi, ja silti kaikki sen sapekkaat tunnemyrskyt tuntuivat niin valtavan inhimillisiltä, että omatkin kielletyt, pois suljetut tunteet olivat kerrankin sallittuja. Kerrankin olemassa. Nahid on yksi kirjallisuuden historian - siis minun lukemani kirjallisuuden historian, tokikin - raivostuttavampia, moniulotteisimpa ja kompleksisimpia hahmoja, ja juuri siksi rakastan häntä yli kaiken. Rakastan sitä, miten aito, inhimillinen, herkkä ja tarvitseva hän on. Paljas. Sellainen kuin ihminen kuoleman edessä on, kuoleman, joka voi ottaa muodon kasvaimista tai epäonnistuneista vallankumoushaaveista. Laura/Mitä Luimme kerran
Romaanin päähenkilö Tiira on vasta valmistunut lukiosta, kun hänen raskaustestiinsä ilmestyy kaksi viivaa. Toisin kuin monelle muulle, Tiiralle positiivinen tulos tarkoittaa maailmanloppua. Hän on suunnitellut itselleen elämän mertensuojelun parissa, eikä hän ole koskaan halunnut lapsia. Onneksi nykymaailmassa naiset saavat päättää itse omasta kehostaan ja lisääntymisestään - tai ainakin Suomessa on vielä tällä hetkellä näin hyvä tilanne, vaikka äänekkäät miehet poliitiikassa yrittävätkin heikentää naisten asemaa. Tiira varaakin heti ajan lääkärille saadakseen lähetteen aborttiin. Niina/ Yöpöydän kirjat
Niku Hoolin ja Anna-Sofia Niemisen Aikuisten perhe on moniääninen teos vapaaehtoisesta lapsettomuudesta - siis perheestä, joka muodostuu aikuisista ja johon lapsia ei ole tai ei aiota hankkia. Hooli ja Nieminen avaavat aihetta oman tarinansa ja lapsikysymyksen aiheuttaman parisuhdekriisin kautta ja esittelevät teoksessaan, millä tavoin nyky-yhteiskunta suhtautuu aikuisten perheisiin. Teoksessa korostuvat erilaisten perheiden äänet, sillä Hoolin ja Niemisen teos rakentuu haastattelujen varaan. Sirri/Sivutiellä
Motherhoodin ydinkysymys kietoutuu sen ympärille, onko naisen pakko olla äiti. Romaanin kertoja kamppailee ristiriitaisten tunteidensa kanssa ja pohtii, jääkö hän jostakin paitsi, jos hän ei hanki lapsia. Toisaalta Heti pohtii, onko äitiys vain alistumista miehen määräysvallan alle, onhan nainen tottunut miellyttämään miestä ja tuottamaan hänelle nautintoa. Motherhood onkin mitä suuremmissa määrin feministinen, sukupuolirooleja tutkiva ja niitä kritisoiva romaani. Sirri/Sivutiellä
Hubaran Kaddish on kaunis ja täynnä rakkautta. Hänen tyttärensä on ihmeellinen ja täydellinen niin kuin tyttäret äitiensä silmissä ovat. Yksinhuoltajuus on kuitenkin myös vaativaa ja uuvuttavaa, vaikka lastaan rakastaisi kuinka paljon. Vaikka hän olisi kuinka helppo ja aurinkoinen lapsi. Nyt alkaa sydän hakata ja nyt sanon sen, jonka olen jo pitkään halunnut sanoa: yksinhuoltajuus on jotain ihan muuta kuin sitä, että puoliso on välillä työmatkoilla. Yksinhuoltajuus on vastuun yksinäisyyttä. Jos et ole yksinhuoltaja pidä turpasi kiinni yksinhuoltajuuteen liittyvistä asioista, sillä et todellakaan tiedä niistä mitään. Omppu/Reader, why did I marry him
Kekkosen Olipa kerran äiti on vaikeasti määriteltävä, ja silti hyvin yksinkertainen: se on tarina yhdenlaisesta äidistä ja äitiydestä muutaman miljardin muunlaisen äidin ja äitiyden keskellä. Se on tarina suunnittelemattomasta raskaudesta, ja kirjailijasta, jonka suurin huoli vauva-arjessa on se, pystyykö hän enää koskaan kirjoittamaan. Se on tarina lapsen kasvamisesta, uudesta lapsihaaveesta, keskenmenosta ja toisesta, raastavasta raskaudesta. Se on kaikkea, mitä äitiys varmasti pitää sisällään, mutta ennen kaikkea: se on kaikkea, mitä ihmisyys pitää sisällään. Laura/Mitä luimme kerran
Romaani perheestä, johon syntyy vammainen lapsi. Samalla, kun romaanin huippukohta kietoutuu moraaliristiriitaan, esittelee Lessing teoksessaan niitä yhteiskunnallisia olosuhteita, jotka vaikuttavat Harrietin ja tämän perheen julmaan kohtaloon. Vielä 70-luvun Britanniassa vammaisia lapsia ei osattu hoitaa asiallisesti; Beniäkin pidetään pitkään ihan normaalina lapsena. Lessing huomauttaa myös taitavasti romaanissaan, etteivät äiditkään jaksa kaikkea: he saattavat masentua, ahdistua ja tuntea pelkoa. Äidinrakkauskaan ei ole itsestäänselvyys. Viides lapsi ottaakin käsittelyyn elämäntilanteen, jossa vanhempien on lähes mahdotonta ymmärtää ja rakastaa lastaan. Sirri/Sivutiellä
Mira Mallius: Mutzi
Mira Malliuksen Mutzi on vertaissarjakuvaa äideille. Siinä on sarjakuvamuodossa kuvattu osuvasti ja kiteytetysti äitiyden ihanuus ja kamaluus. Jälkimmäistä toki enemmän kuin ensimmäistä, koska Mutzi on koominen teos. Omppu/ Reader, why did I marry him?
Mira Malliuksen Mutzi on vertaissarjakuvaa äideille. Siinä on sarjakuvamuodossa kuvattu osuvasti ja kiteytetysti äitiyden ihanuus ja kamaluus. Jälkimmäistä toki enemmän kuin ensimmäistä, koska Mutzi on koominen teos. Omppu/ Reader, why did I marry him?
Naiset synnyttivät kotonaan, äitiensä, naapureidensa tai muiden tuntemiensa naisten avulla. Kätilöpalveluiden yleistyessä lasten ja äitien kuolleisuus laski koulutuksen ja hygieniatason parantuessa. Slummien elinolot eivät kuitenkaan aina, jos koskaan, vastanneet ihannetta. Niina/ Yöpöydän kirjat
Kommentit
Lähetä kommentti