Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli feministisinä kysymyksinä - esimerkkinä Agnes Smedleyn klassikko Maan tytär

Agnes Smedley: Maan tytär

Kääntöpiiri 1991 (1929)

372 s.

Suom. Kersti Juva

Tämä oli naisten valtakunta! Yksin aviomiestensä edessä nämä naiset vain valittivat ja tottelivat tylsinä, eivätkä miehet paljoa puhuneet; he avasivat suunsa vain varmistaakseen sukupuolensa ikiaikaiset oikeudet ja etuoikeudet. Mutta entäs joukossa! Miten naiset komentelivat miehi! Ja miehet astelivat pihassa pyydellen ihmisiä todistajiksi kärsimyksilleen.

Feminismi ei ole kiinnostunut pelkästään sukupuolista vaan varsinkin nykyään, intersektionaalisen feminismin aikakautena, myös muut (rakenteelliset) erot ja niiden vaikutukset ovat tärkeä osa feminististä keskustelua. Ihmisen identiteettiin vaikuttavia eroja on monia (esim. rotu, seksuaalisuus, toimintakykyisyys). Tässä tekstissä nostan esiin yhteiskuntaluokan ja erittelen, miten yhteiskuntaluokan vaikutus ilmenee yhdusvaltalaisen kirjailijan Agnes Smedleyn romaanissa Maan tytär (1929). On huomattava, että kirjoitan tätä tekstiä korkeasti koulutetun, hyväpalkkaisessa työssä käyvän naisen asemasta ja että oma positioni väistämättä vaikuttaa siihen, millaisia piirteitä nostan romaanista esiin. Teen analyysia omasta, koulutetusta positiosta, mutta toivon pystyväni nostamaan esiin joitakin tärkeitä katkelmia, joita Smedley teoksessaan esittää. 

Smedleyn teos pohtii avoimesti sukupuolen merkitystä mutta ottaa erityisesti kantaa yhteiskuntaluokan ja tulotason vaikutukseen yksilöiden elämässä. Maan tytär on autofiktiivinen romaani Marie Rogersista, yhdysvaltalaisesta tytöstä, joka syntyy köyhään perheeseen. Perhe vaihtaa asuinpaikkaansa tiuhaan, ja kotiolot ovat epävakaat: rahaa ei ole, ja isä juo. Kehnot lähtökohdat, erityisesti vanhempien välinen ongelmallinen suhde, herättävät Mariessa feminismin: hän vierastaa ajatusta avioliitosta ja tahtoo selviytyä itsenäisenä naisena. 1900-luvun alun Yhdysvalloissa tämä ei kuitenkaan ole itsestäänselvää eikä helppoa, ja kouluttamattomana Marie liikkuu ympäri maata. Vähitellen Marie päätyy poliittisiin piireihin: intialaiseen vapautusliikkeseen ja osaksi työväenluokkaista aktivismia. 

Yhteiskuntaluokka Maan tyttäressä

Maan tytär osoittaa väkevästi sen, miten voimakkaasti synnyinperheen yhteiskuntaluokka vaikuttaa yksilön elämään. Marie syntyy köyhään perheeseen, jolla ei juuri ole etuoikeuksia: isä on alkuperäiskansataustainen ja alkoholisti, molemmat vanhemmat ovat keskeyttäneet koulunkäyntinsä, äiti on joutunut alistumaan yksinäiseen kotirouvan kohtaloonsa ja tekee työtä kivuliaasta selästään huolimatta. Smedley kuvaakin tarkkanäköisesti sitä, ettei Rogersin perheellä ole henkisiä eikä taloudellisia välineitä vaikeuksiensa käsittelemiseen: luokkanousu tai edes työpaikan saaminen eivät näyttäydy realistisina toiveina, vaan hetkelliset onnistumiset - isän työ - vaihtuvat aina uuteen alamäkeen. Niin rahantulo kuin vakiintunut asuinpaikka ovat epävarmoja. Marie aistii kovan kohtalon äitinsä katseesta, joka kertoo, ettei toivoa paremmasta tulevaisuudesta kannata ylläpitää:

Ja sittenkin....tuumin vain...hänen silmissään oli kaihoa. Kenties hän ei uskaltanut sallia itselleen, että olisi nähnyt pilvet tai salot tai vuorenkupeessa kypsyvät marjat... työläisellä ei ole varaa nostaa silmiään irti maasta.

Yhteiskuntaluokan ja koulutuksen suhde on yksi feministisistä kysymyksistä. Suomi näyttäytyy usein tasa-arvoisen koulutuksen maana, vaikka näin ei suinkaan ole. On esimerkiksi saatu selville, että työväentaustaiset opiskelijat aloittavat yliopisto-opintonsa myöhemmin kuin keskiluokkaiset opiskelijat ja että työväentaustaiset opiskelijat eivät ole varmoja siitä, onko yliopisto heidän paikkansa. Myös työssäkäynti ja opintolaina ovat työväentaustaisille olennaisimpia kuin parempituloisista perheistä tuleville. (lähde).Yksi keskeinen tapa, jolla myös Smedley ottaa romanissaan kantaa yhteiskuntaluokan vaikutukseen, on tapa, jolla hän kuvaa koulutusmahdollisuuksia.

Köyhässä työläisperheessä kasvavana Marie oppii näkemään, millaisia valtasuhteita ihmisten välille muodostuu. Parempituloiset säälivät toisinaan Rogerseja; toisinaan käy selväksi, ettei toisista yhteiskuntaluokista olevilla ole kykyä ymmärtää Rogersien tilannetta. Smedley muistuttaakin romaanissaan, että ne, jotka uskovat ihmisten saavan sen, minkä ansaitsevat, ovat niitä, jotka ryöstävät näitä huonotuloisia, syrjäytyneitä ihmisiä.

Maan tyttäressä opiskelu on luksusta, johon harvalla on, konkreettisesti, varaa. Molemmat vanhemmat ovat keskeyttäneet koulunsa; isä tuskin osaa edes lukea. Rogersien lapset on otettava säännöllisesti pois koulusta, eikä Marie opi peruslaskutaitoa oikeastaan koskaan. Kun Marie monien mutkien kautta pääsee viimein opiskelemaan, hänen resurssinsa eivät riitä. Katkelma opiskelun vaikeudesta tuntuukin edelleen kovin ajankohtaiselta:

Yritys opiskella ja ansaita yhtaikaa ei onnistunut - minä kirjoitin puhtaaksi, lakaisin asuntoloita, tein mitä tahansa työtä, mitä sain. MInulla oli aikaa paneutua opintoihin vasta myöhään illalla, jolloin olin uupunut ja tylsistynyt. vaika kuinka raadoin, en saanut maksujani maksetuksi.

Työväentausta näkyy myös siinä, ettei Mariella ole samanlaista  kulttuurillista pääomaa kuin keski- ja yläluokkien nuorilla. Kirjallisuus näyttäytyy Marielle onnistuneena vain silloin, kun se on juonivetoista ja puhetta muistuttavaa - tyyli ja muut abstraktit käsitteet ovat Marielle vaikeita ymmärtää. Sama vaikuttaa toistuvan nykyisessäkin kirjallisuuskeskustelussa: osa kokee, syystä, kirjallisuuden ja sen analysoinnin elitistisenä.

Myöhemmin elämässään Marie asettuu osaksi poliittista liikehdintää. Ensimmäisen maailmansodan aikana yhteiskunta vaatii häneltäkin isänmaallisuutta, ja kapinoijat teljetään vankiloihin. Marie ei kuitenkaan halua, eikä ehkä pystykään, sopeutumaan yhteiskunnan vaatimuksiin, sillä hän ei koe, että Yhdysvallat huolehtisi hänestä millään tavalla:

Kenen maan? kysyin minä - senkö maan joka antaisi hänen nääntyä nälkään kuten äitimme, ajautua prostituutioon kuten Helen tai kuolla kuin rotta kuten George.

Kun sukupuoli kietoutuu luokkaan

Maan tyttäressä - kuten elämässä yleensäkin - luokka kietoutuu alusta asti sukupuoleen. Marie syntyy tyttönä perheeseen ja yhteiskuntaan, jotka juhlivat vain poikien syntymää: kun veli tulee maailmaan, isä kulkee pontevana ympäri seutua ja saa hyvä veli -tyyppisiä taputuksia olkapäilleen. Marien äiti on esimerkki siitä, mitä naiselle partiarkaattisessa yhteiskunnassa pahimmillaan käy: äiti ei liiku missään, on miehensä määräysvallan alla, on perheväkivallan uhri ja kovasta työstä terveytensä menettänyt.

Jo nuorena Marie ymmärtää, että sukupuoleen liittyvät odotukset - ja äidin katkeruus - tukahduttavat häntä: romaani alkaa voimakkaalla kuvauksella tulen tukemisen merkityksestä Marielle. Marie sotiikin koko elämänsä ajan ahtaita sukupuolirooleja vastaan. Hän inhoaa esimerkiksi neitsyys- ja laihuusvaatimuksia:

Se soti oikeustajuani vastaan.... että minua arvioitiin ruumiini perusteella. Olin ollut vähällä kuolla nälkään; ja sitten käykin ilmi, että olin vain osoittanut olevani sovelias miehelle vaimoksi.

Onnettomista lähtökohdistaan huolimatta Marie näkee jo lapsuudessaan naisia, jotka eivät vastaa kaikkiin yhteiskunnallisiin odotuksiin. Isotädillä on ollut salasuhde; palkkatyöläisten vaimot hallitsevat kotipiiriä ja käskyttävät siellä miehiään. Marie kuulee tarinan naisesta, joka jäi naimattomaksi mutta ei kärsinyt siitä, mikä ihmetyttää ja kiinnostaa Marieta suuresti. Äidin sisar Helen ei hänkään asetu alistuvan naisen rooliin vaan on valmis prostituutioon voidakseen elättää itsensä ja sukulaisensa, mitä muun muassa Marien vanhemmat voimakkaasti kritisoivat. 1900-luvun alun Yhdysvalloissa prostituutiota ei kyetä näkemään naisen omana valintana, vaan seksuaalimoraalin rikkomista kauhistellaan, halveksutaan ja vältellään. Seksuaalisuus näyttäytyy väkivaltana, ahdistavana avioliittona ja prostituutiona, pakkokeinona saada rahaa. Heleniltä Marie kuitenkin oppii, että naisella on lupa olla seksuaalinen: nainenkin saa harrastaa seksiä. Omien sukupuolielintensä rakenteen Marie oppii vasta aborttia tehdessään.

Vanhempiensa onneton, väkivaltainen, valtasuhteiltaan epätasapainoinen suhde saa Marien kammoamaan avioliittoa, ja hän vannoo romaanissa useasti, ettei koskaan luota miehiin eikä mene heidän kanssaan naimisiin. Seuraavat esimerkit kertovat siitä, miten Smedley kritisoi aikansa naiskuvaa. Monet ajatukset on helppo tunnistaa vielä nykyäänkin.

Annie oli tehty siitä savesta josta hyvät vaimot muovataan: hän oli fyysinen eläin joka riiteli vimmatusti miehensä kanssa mutta alistui aina lopuksi vahvemman edessä. Sellaiset naiset seuraavat miestä hautaan vaivaamatta päätään ideoilla tai periaatteilla. --

Miehen puheet olivat uuvuttavia. Mutta hänen käsityksensä mukaan naisen tuli aina kuunnella miestä ja kasvattaa siten järkeään...nainen tiesi aina vähemmän kuin mies; riippumatta siitä kuka tai mikä nainen oli. --

 "Naimisiin?" minä huudahdin eräänä iltana kun astelimme pimeällä kadulla kotiani kohti. "Minä en mene naimisiin. Minulla ei ole mitään halua alistua elämään, jota useimmat naiset elävät - parsimaan sukkia, siivoamaan, olemaan taloudellisesti riippuvainen miehestä - sehän on pelkkää elossa olemista."

Aikaansa edellä 

Maan tyttärestä ilmenee selvästi, että Smedley on ollut aatteellisesti aikaansa edellä. Hän tuo romaanissaan vahvasti esille sekä luokan että sukupuolen vaikutuksen yksilön elämään. Teoksen edetessä Smedleyn feminismi kasvaa myös intersektionaaliseksi: Marie esimerkiksi kyseenalaistaa luennoitsijoiden ajatukset siitä, että rodullistetut opiskelijat olisivat huonompia, ja hän päätyy työskentelemään intialaisessa vapautusliikkessä, jossa intialaiset varoittavat häntä eksotiikasta ja white saviour -tyyppisestä ajattelutavasta.

Teksti julkaistiin alun perin täällä.

Sirri/Sivutiellä