p ä ä h e n k i l ö

Maija Muinonen: sexdeathbabies 214 sivua Teos (2019) Kun sain käsiini Maija Muinosen uutuusromaanin  sexdeathbabies  ensimmäinen ajatukseni oli, että Ideal of Sweden on laajentanut toimintaansa kirjojen kustantamiseen. Muinosen kirjan kansidesign muistuttaa nimittäin ihan harvinaisen paljon Ideal of Swedenin kännykkäkuoria. Vaan ei kansi kirjaa pahenna, eikä tämä sexdeathbabiesin kansi herätä minussa edes mitään huonoja viboja - mitä nyt vaan vei ajatukset ihan muualle kuin kirjoihin. Ja hetkinen. Nyt kun katson kirjan kansikuvaa tämän tekstin vasemmalla puolella näen ensimmäiseksi nännit ja vatsan sen sisäpuolelta kuvattuna. Paljon rasvaa. Hmm! Olen lukenut Muinoselta vuonna 2014 romaanin  Mustat paperit . Se on kirjeromaani, joka on kerrottu oman kuolemansa tilanneen Ann Mielin näkökulmasta ja siinä Ann Miel pyrkiii määräämään, miten hänen poikansa Lucin elämän tulee mennä. Temaattisesti sexdeathbabies on suoraa jatkumoa Mustille papereille, sillä siinäkin ...

Ovulaatio- ja raskaustestimerkit tulevat tutuiksi. Selviää, että erityisesti ovulaatiotestit ovat naissukupuolta vastaan kehitetty salajuoni, jonka lopullinen tarkoitus ei ole raskautuminen vaan mielisairaus. Tulkinnanvaraa on loputtomasti. Ajattelen katkeruudella muita ihmisiä, erityisesti miehiä, jotka eivät koskaan elämässään joudu tekemään ovulaatiotestiä. Vihaan heidän ovulaatiotestitöntä elämäänsä. Vihaan heidän huolettomuuttaan, sitä miten heidän ei tarvitse tarkkailla kehoaan tai hallita sitä, ja miten he sen vuoksi hallitsevat sen täysin. He vain menevät vessaan ja pissaavat. Helvetti.  Minusta tulee äiti. Minusta tullee äiti. Minun on mahdollista tulla äidiksi. Saatan olla äiti. Olen pian äiti. Tulin raskaaksi kesän lopussa. Raskaus on vasta alussa, mutta minä ja puolisoni olemme tehneet päätöksen olla tilanteestamme avoimia - haluamme voida iloita jo nyt, ja toisaalta emme halua myöhemmin peitellä sitäkään, jos raskaus ei syystä tai toisesta jatkukaan. Jo nyt, a...

"On opittava sietämään, että jokin voi olla enemmän kuin Kaksi." Maggie Nelsonin Argonautit on genrerajoja venyttävä teos, jossa Nelson pohtii muuttumisen ja määrittelyn, kapinallisuuden ja perheellisyyden sekä rakkauden ja seksuaalisuuden teemoja. Muun muassa. Argonautit on omaelämäkerrallinen, esseemäinen kirja, jossa Nelson käy keskustelua filosofian ja omien kokemustensa välillä - keskustelua joka on yhtä aikaa älykästä ja filosofista sekä samastuttavaa ja koskettavaa. Ei tarvitse olla olematta toista ollakseen toista. Nelsonin teoksen keskiössä on hänen ja hänen muunsukupuolisen kumppanin, taiteilija Harry Dodgen rakkaustarina. Molemmat käyvät kirjan, vai pitäisikö sanoa, Nelsonin kirjoitusprosessin, aikana läpi fyysistä muutosta, jotka kuvataan rinnakkain. Harry aloittaa testosteronihoidon korjatakseen sukupuolensa; Maggie odottaa ensimmäistä lastaan. Muutoksen ja samuuden jännite tiivistyy myös teoksen nimessä, joka tulee kreikkalaisen mytologian Argo-laivan...

Äitienpäivää vietettiin eilen. Päivä on monelle vanhemmalle ja lapselle tärkeä: yhteistä perhettä juhlitaan, ja kerrankin naista juhlitaan. Ehkä kahvi tuodaan kerrankin vuoteeseen, ehkä joku muu kuin äiti itse on tehnyt voileipäkakun. Äitiys on ollut jo pitkään yksi keskustelluimmista feministisistä aiheista. Äitiyskeskustelut kytkeytyvät tiivistii kunkin aikakauden naiskuvaan - ja oikeastaan vielä nykyäänkin naiskuvaan, joka periytyy menneiltä vuosikymmeniltä, -sadoilta ja -tuhansilta. Yhteiskunnissa äitiyttä on käsitelty monin tavoin, mutta usein korostuu sen luonnollisuus naisen elämässä. Äitiys on ollut rooli, joka naiselle on helposti suotu mutta johon hänet myös usein pakotetaan - tai jota häneltä ainakin vaaditaan. Vaikka voisi kuvitella, että äitiyskeskustelut olisivat vuosien myötä avartuneet, näyttäytyy äitiysdiskurssi edelleen varsin polarisoituneena: voit olla joko hyvä tai huono, useimmiten jälkimmäistä. Eilisen äitienpäivän kunniaksi listaan tässä joitakin teoksi...