p ä ä h e n k i l ö

Kesällä voi lukea muutakin kuin dekkareita. Tässä muutama feministinen lukuvinkki kirjoista, jotka olemme hyväksi ja feministisestä näkökulmasta oleellisiksi havainneet. Margaret Atwood: Orjattaresi (1998, The Handmaid's Tale (1985), suom. Matti Kannosto) ( linkki bloggaukseen) Atwoodin klassikko kertoo maailmasta, jossa naisten oikeudet on riistetty. Päähenkilökin nimetään sen miehen mukaan, jonka taloudessa asuu. Hänen tehtävänään on tulla raskaaksi ja antaa lapsi sitten isäntänsä vaimolle kasvatettavaksi. Eikä orjattarien mielipidettä kysytä siitä, haluaako hän sänkyyn tuon miehen kanssa. Teos on noussut aiheestakin vahvasti tapetille presidentti Trumpin valtakaudella. Naisella on oltava oikeus omaan kehoon, siksi Atwoodin teoksen maailman ei saa antaa tulla todeksi. – Siunattu olkoon hedelmä, hän sanoo käyttäen virallista tervehdystämme. – Avatkoon Herra, minä vastaan yhtä virallisesti. Holly Bourne: Mitä tytön täytyy tehdä? (2018, What’s a Girl Got...

Äitienpäivää vietettiin eilen. Päivä on monelle vanhemmalle ja lapselle tärkeä: yhteistä perhettä juhlitaan, ja kerrankin naista juhlitaan. Ehkä kahvi tuodaan kerrankin vuoteeseen, ehkä joku muu kuin äiti itse on tehnyt voileipäkakun. Äitiys on ollut jo pitkään yksi keskustelluimmista feministisistä aiheista. Äitiyskeskustelut kytkeytyvät tiivistii kunkin aikakauden naiskuvaan - ja oikeastaan vielä nykyäänkin naiskuvaan, joka periytyy menneiltä vuosikymmeniltä, -sadoilta ja -tuhansilta. Yhteiskunnissa äitiyttä on käsitelty monin tavoin, mutta usein korostuu sen luonnollisuus naisen elämässä. Äitiys on ollut rooli, joka naiselle on helposti suotu mutta johon hänet myös usein pakotetaan - tai jota häneltä ainakin vaaditaan. Vaikka voisi kuvitella, että äitiyskeskustelut olisivat vuosien myötä avartuneet, näyttäytyy äitiysdiskurssi edelleen varsin polarisoituneena: voit olla joko hyvä tai huono, useimmiten jälkimmäistä. Eilisen äitienpäivän kunniaksi listaan tässä joitakin teoksi...