Vuoden tärkein kirja eli mitä historiantunneilla ei koskaan opetettu saamelaisuudesta ja suomalaisesta kolonialimista

Kukka Ranta ja Jaana Kanninen: 
Vastatuuleen. Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta
S&S 2019
363 s.
Pisteitä: 5/5
Kukka Rannan ja Jaana Kannisen tietoteos Vastatuuleen on ehdottomasti vuoden tärkein suomalainen kirja. Se tuo esille liian usein unohdetun faktan - sen, että Suomi on ollut osa kolonialistista toimintaa. Suomessa kolonialismi on kohdistunut erityisesti saamelaisiin, ja tästä pakkosuomalaistamisesta ja saamelaisiin kohdistuneesta riistosta Ranta ja Kanninen kertovat vastikään ilmestyneessä teoksessaan. 

Vastatuuleen osoittaa, miten monella tavalla kolonialismi riistää uhrejaan. Yhtäältä suomalainen kolonialismi on ollut ja on edelleen ympäristöön ja elinoloihin kohdistuvaa: esimerkiksi Jäärata-hanke, jota aika ajoin yritetään edistää, tuhoaisi saamelaisten kotiseutualueen luonnon, rikkoisi useimmat paliskunnat ja vaikuttaisi siihen, miten ja missä porot pystyisivät kulkemaan. Myös kaivokset, tekoaltaat ja turismi ovat esimerkkejä siitä, miten Suomi valtion tasolla riistää saamelaisia, tuhoaa heidän elinalueitaan ja -tapojaan ja jättää kuuntelematta alkuperäiskansan tarpeita, toiveita ja oikeuksia. 

Kolonialismin vaikutukset talouteen ovat selvät, Ranta ja Kanninen osoittavat: monet poliittiset päätökset ovat vaikeuttaneet alkuperäiskansojen oikeuksia ja mahdollisuuksia harjoittaa omia elinkeinojaan. Suomalaiset ovat tunkeutuneet mukaan päätöksentekoon, jossa valta pitäisi olla saamelaisilla itsellään, ja Vastatuuleen-teoksessa annetaan monta esimerkkiä siitä, miten Saamelaiskäräjien itsehallinto-oikeutta ei ole kunnioitettu tai otettu edes lainmukaisesti huomioon valtakunnantason päätöksenteoissa. 

Ranta ja Kanninen esittelevät teoksessaan myös mielen kolonialismia ja sitä, miten saamelaisia on riistetty henkisellä väkivallalla. Edeltävät sukupolvet ovat käyneet koulunsa aikana, jolloin saamen kielien puhumisesta kouluaikana rankaistiin, mikä on johtanut muun muassa siihen, ettei omaa äidinkieltä ole haluttu siirtää eteenpäin omille lapsille. Asuntoloissa ei ole huomioitu saamelaislasten koti-ikävää eikä heidän laktoosi-intoleranssiaan - lasten rankaiseminen ja syrjiminen ovat olleet yleistä ja traumatisoivaa toimintaa. 

Viime aikoina Suomessa on käynyt selväksi, että fasismi on alkanut nostaa päätään. Vastatuuleen esittelee, miten 40-70-luvuilla tehtiin suomalaista rotututkimusta - siis pakotettiin saamelaiset riisumaan itsensä, mitattiin heidän ruumiinrakennettaan mutta ei tarjottu juuri mitään vastavuoroisesti. Saamelaisia vietiin myös Saksaan esittelemään itseään eksoottisena alkuperäiskansana. 

Rannan ja Kannisen teoksen luettua pohtii väkisinkin, miten joku voi vielä väittää, ettei Suomessa ole rasismia tai ettei se ole kohdistunut saamelaisiin. Pirkka-Pekka Peteliuksen anteeksipyyntö oli todella tarpeellinen - saamelaiset kohtaavat rasismia nykyäänkin todella paljon. 

Ranta ja Kanninen eivät itse ole saamelaisia, ja se onkin ainoa asia, josta teosta voi kritisoida. Kirjoittajat avaavat positiotaan lyhyesti johdannossa, mutta sen olisi voinut tehdä laajemminkin - onhan valkoisesta positiosta kirjoitettu teos väistämättä erilainen kuin se, jossa kirjoittajat olisivat itsekin alkuperäisväestöä. Toisaalta Ranta ja Kanninen kyllä osoittavat, että ovat perehtyneet aiheeseensa laajasti, ja Vastatuuleen on moniääninen, alkuperäiskansan ääniä kaiuttava teos. Sen tulisi kuulua jokaisen suomalaisen kirjahyllyyn ja lukemistoon - jos siis et ole vielä lukenut teosta, se kannattaa ostaa tai varata kirjastosta nyt. 

Toisaalla: Petra Laitin, tunnetun saamelaisaktivistin, kirjoitus teoksesta

Tämä postaus on julkaistu alun perin täällä./ Sivutiellä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fantasmaattinen, filosofinen ja feministinen – Maria Matinmikko: Kolkka

Päähenkilöstä, feminismistä ja Saara Turusesta

Suomiräpin vallanvaihto: Heini Strandin Hyvä verse