Holly Bourne: Katsokaa miten onnellinen olen

Holly Bourne: Katsokaa miten onnellinen olen

Suomentanut: Kristiina Vaara

Kustantanut: Gummerus (2019)

Sivuja: 396

Arvostelukappale

"Samppanjan usvasta ja entisestään kuivemmaksi käyvästä suustani huolimatta pystyn käsittämään, että minä *olen* hän. Minä olen se henkilö, ja minulla kyllä on ystäviä, ja minulla kyllä on elämä, ja minulla kyllä on hauskaa. Se ei ole valhetta. Se on totta. Mutta jos se on oikeasti totta, niin miksi haluan niin epätoivoisesti todistella sitä kaikille?"

Holly Bourne on mahtava, nykyajan summaamisen nero, jonka kirjoissa feminismi ja mielenterveys ovat osana kaikkea: niitä ei huudeta päin naamaa koko ajan, mutta ne ovat siellä, koko ajan. Katsokaa miten onnellinen olen ei tee poikkeusta, vaan vahvistaa vain Bourne-rakkauttani.

Katsokaa miten onnellinen kertoo kolmekymppisestä Tori Baileysta, miljoonia kirjoja myyneestä self-help -gurusta, jonka teesinä on haistattaa pitkät lokeroille ja ennalta päätetyille poluille ja vahvistaa sitä, että jokainen saa olla mitä on. Tori on hyvä ylläpitämään tätä kulissia, sanomaan oikeat asiat oikeaan aikaan somessa, esittämään roolinsa oikein. Kuitenkin yksityiselämässään Tori kadehtii ystäviään, jotka menevät naimisiin ja saavat lapsia, kun hänen pitkäaikainen poikaystävänsä ei suostu edes harrastamaan seksiä, saati keskustelemaan sitoutumisesta. Tori painii julkisuuskuvansa ja todellisuuden ristiriidan kanssa, miettien, mikä onkaan menestymistä ja onnellisuutta.

Bournen kirjat ovat aivan hulvattoman hauskoja. Bourne osaa kiteyttää asioita ja ajatuksia, joita ei edes ajatellut muiden ajattelevan. Hän ujuttaa kirjaansa niin Harry Potterin, Doctor Whon kuin Pokemonit ja saa sisäinen nörttitytön hihkumaan riemusta. Kaiken hauskuuden ja samaistuttavuuden rinnalla Bourne käsittelee isoja teemoja: epätasapainoista parisuhdetta ja valtaa käyttävää puolisoa, sosiaalista mediaa ja sen luomia mielikuvia ja niiden ristiriitaa todellisuuteen, menestystä ja sitä, että menestyvätkin ihmiset ovat vain ihmisiä, naisille asetettuja rooleja ja kuinka on tabu noudattaa niitä, olla noudattamatta niitä ja kaikkein pahin, vaihtaa mielipidettä. Katsokaa miten onnellinen olen on Bournen ensimmäinen aikuistenkirja ja vaikka kirjassa onkin hyvittämisvibraattoreja ja runsaita viinitarjoiluja, ei se tunnu eroavan niinkään paljon Normaali-trilogiasta, vaan on ehkä enemmän trilogian hieman vanhempi isosisko. Enemmän aikuisuus tulee hahmojen iän ja elämänvaiheiden kautta, seksi ja alkoholi kun eivät ole olemassa missään aikuisuuden umpiossa. 

Sanomattakin selvää, olen täysi Holly Bourne -fani tässä vaiheessa. Tämä kirja oli ehkä lempparini häneltä, mikä voi johtua siitä, että hahmojen elämäntilanteet ovat lähempänä omiani kuin 16-vuotiaiden tyttöjen. Parasta kirjallisuudessa on mielestäni se, kun sillä pystytään sanoittamaan ja yleistämään yksilöiden kokemuksia. En tiedä kuinka Bournen kirjat kestävät aikaa, mutta selvää on, että ne osuvat tähän päivään just eikä melkein. 

teksti ilmestynyt alunperin bookishteaparty-blogissa