Anu Kaaja: Muodonmuuttoilmoitus

Anu Kaaja - High Five! Me like a lot.

Luen Muodonmuuttoilmoitusta aamujunassa ja hykertelen. Eivätpä kanssamatkustajat tiedä, että tässä istuu nainen, jonka päässä on menossa (sukupuoli)vallankumous. Anu Kaaja astuu junavaunuun ja lyö tahtia kädellään.

Me huudetaan:
riekutaan
riekutaan
riekutaan!

Konduktöörikin huutaa niin, että hänen poskensa ovat punaiset kuin kuvitteellisen vaalivoittajapuolueen puheenjohtajalla. 

Muodonmuuttoilmoitus on läpeensä (!) piristävä novellikokoelma. Meno on reipasta ja räävimätöntä ja kyytiä saavat luutumat jos toisetkin. Kaajan useimpien novellien tyylilaji on riemukas groteski. On seksiä, panemista ja monenlaista muutakin seksuaalisuuteen kiertyvää ilmentymää. Jos niitä kuitenkin pysähtyy raaputtamaan, huomaa varsin pian, että Kaajan kuvasto ei ole kosiskelumielessä seksuaalitarkoituksellista, vaan kyse on enemmästä; vankasta kritiikistä yhteiskuntamme yliseksualisoitumista kohtaan. Ranskalainen filosofi Michel Foucault kirjoitti jo vuosina 1976-1984 ilmestyneessä kolmiosaisessa teoksessaan Seksuaalisuuden historia (Histoire de la sexualité) siitä, miten olemme pääsemättömissä seksuaalisuudesta, josta puhuminen tuottaa yhä lisää seksuaalisuutta. Tällä tiellä olemme edelleenkin ja tähän ilmiöön Kaaja törkkää pitkällä kepillä ja kannattaa panna merkille, että keppi on fallossymboli sekin.

Sukupuoli saa tässä teoksessa osakseen pilkesilmäistä karnevalisointia. Sukupuolet liukuvat ja liudentuvat, eivätkä pysy nahoissaan. Iho on puku, jonka sisällä ihminen asuu. Se on raja, joka määrittää ihmisen valtakunnan sisä- ja ulkopuolen. Se on tullimies, joka huojuu tuulessa. Se on kangas, jonka toinen ihminen voi ottaa haltuunsa vaikka sillä tavoin kuin anatomiamies novellissa Iho:

"Aamulla anatomiamies herää, ölähtelee hiljaa, etsii Sylviaa, mutta vessan ovi on lukossa. Mies näkee lattialla Sylvian ihon ja pukee sen ylleen. Joistain kohdista nahka repeilee, toisaalla lötköttää. Mies vetää peniksensä Sylvian häpyhuulten välistä esille muljauttaen, tulee sisältä ulos. Ihon päälle mies pukee takin ja lähtee lumisateeseen."

Kielellisesti Anu Kaaja tarjoaa monia nautinnollisia hetkiä ja tässä yhteydessä katson hyväksi siteerata Javier Mariasin romaaniin The Infatuations liittyvää kirjoitustani, jossa totesin, että "kieli on joko sanoista koostuva systeemi tai ihmisen suussa oleva voimakas elin". Kielellä voi tehdä monenlaisia asioita. Sanan monenlaisia päällä on aksentti. Novellissa Midas neilikassa Kaaja sekoittaa suomea ja englantia keskenään. Tulos on hilpeä. Erityisesti senkaltaiset toteamukset kuin "fucking bad eufemismi" saivat minut nauramaan hersyvästi ja silloin kun nainen nauraa, se on kaukana kevyestä leikistä.

Muodonmuuttoilmoitus on pitojen notkuva pöytä, jossa heteronormatiivisuus on haiseva paisti. Se on öljynporauslautta siinä merkityksessä, jossa tuota sana käyttää mieshenkilö vinon virneen kera ja käsi palleja hiplaten. Se on We can do it -julisteen 90 asteen kulmassa ylösnostettu nyrkki. Ihan suoraan ja yksinkertaisesti sanottuna, Kaajan teos on mainiointa suomalaista nykykirjallisuutta, jota olen lukenut aikoihin. Kaaja on Suomen Virginie Despentes. Hänen novelleissaan, kuten vaikkapa lastenkasvatusta mustan huumorin kautta lähestyvässä novellissa Kasvatus, on sävyjä, jotka muistuttavat Claire Castillonin synkästä huumorista. 

Kaaja antaa kyytiä kauneusihanteille, ruumiin muokkaukselle ja esiinpanolle isolla kirjaimella kirjoitettua katsetta varten. Novellissa Kuoret nainen hankkii itselleen koristeltavat muovikyljet. Vapise Cherin poistettu kylkiluu! Suosikkinovellissani Leipomo patongit yltyvät joukkoraiskaamaan. Novellissa Matkatyyny Kaaja banalisoi itsemurhayritykset. Moniäänisyyden juhla pääsee Kaajan kokoelmassa riemukkaisiin oikeuksiinsa. 

Meno on Muodonmuuttoilmoituksessa kaiken kaikkiaan varsin railakasta, mutta Kaaja ei ammu ampumisen vuoksi. Hän ei kirjoita mukasurrealismiin vivahtavia iloitteluja, joiden koko arsenaali olisi niiden muka-osassa. Kaajan novellikokoelma on nimittäin ihan harvinaisen pölytön, hieman varsamainen uteliaisuudessaan. Hyvän jätkän paikan ottaa hyvä lutka, joka kutsuu mukaan marssille, jota kenenkään ei pitäisi jättää väliin.


Anu Kaaja: Muodonmuuttoilmoitus
167 sivua
Kustantaja: Teos



Teksti julkaistu aiemmin vuonna 2015 blogissani Reader, why did I marry him? // Omppu

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fantasmaattinen, filosofinen ja feministinen – Maria Matinmikko: Kolkka

Päähenkilöstä, feminismistä ja Saara Turusesta

Suomiräpin vallanvaihto: Heini Strandin Hyvä verse