p ä ä h e n k i l ö

Liv Strömquist: Einsteinin vaimo (Sammakko 2019, suom. Helena Kulmala) Ruotsalaisen sarjakuvataiteilija Liv Strömquistin   Einsteinin vaimo on miltei uunituore suomennos, joka kuvaa sarjakuvan muodossa erityisesti parisuhteiden ihmeellistä maailmaa. Aihepiiriltään albumi siis sivuaa Strömquistin aiempaa suomennosta  Prinssi Charlesin tunne . Kulma on tietysti tässäkin teoksessa feministinen, ja esittelyssä ovat mm. maailmanhistorian järkyttävimmät poikaystävät. Kuvittelin, että koko kirja on näitä sairaiden tapauskertomusten kuvauksia, mutta teemoja on sarjakuvissa laajemminkin: käsitellään lasten oikeistokonservatiivisuutta (kyllä vaan), ikävystyttäviä ihmistyyppejä, Britney Spearsia, huorittelua ja ydinperhettä. Tyyli on tuttua Strömquistia: tanakkaa asiaa, pikimustaa huumoria (käsillään lainausmerkkejä näyttävät hahmot tuntuivat olevan tämän albumin erityinen juttu) ja lennokasta kerrontaa. Teos teki mieli taas ahmia läpi, ja luin sen miltei päivässä. Pysäyttävintä ...

Amy Spalding: The Summer of Jordi Perez Forever Young Audiobook n. 6 h  The Summer of Jordi Perez  osui joskus silmiini Instagramissa, joten otin lyhyen äänikirjan kuunteluun kesäpäivien ratoksi. Romaanin keskiössä on Abby, ylipainoinen 17-vuotias tyttö, joka identifioi itsensä lesboksi. Kun Abby aloittaa työharjoittelun vaatekaupassa, hän tutustuu salaperäiseen Jordiin, joka toisaalta kilpailee hänen kanssaan syksyisestä työpaikasta mutta toisaalta saa Abbyn aina hymyilemään.  Spaldingin romaanissa ihastuttavinta on se, että vaikka se sivuaa seksuaalivähemmistöjä ja käsittelee Abbyn ja Jordin suhdetta,  The Summer of Jordi Perez  ei ole kaapistatulo- tai identiteettiromaani, jossa päähenkilö löytäisi seksuaalisuutensa tai joutuisi jatkuvasti kamppailemaan ennakkoluuloja vastaan. Spalding onnistuukin kuvaamaan lesbouden yhtenä ominaisuutena, josta molemmat tytöt vielä ovat melko avoimia. Olennaisempaa kuin se, että Abby ja Jordi kuuluvat seksu...

Andrew McMillan: playtime (Cape Poetry 2018) Päähenkilön pride-viikon perjantaipostaus. Andrew McMillanin runokokoelma  playtime tuli vastaani Guardianin arviosta. Kyseessä on esikoiskokoelmallaan physical useita palkintoja keränneen runoilijan toinen teos. Maskuliinisuuden ja ruumiillisuuden problematiikkaa aiemmin käsitellyt McMillan pureutuu playtimessa erityisesti siihen, millaista on varttua homomieheksi. Kokoelman ensimmäinen osio sisältää seksuaalisuuden kypsymisen kuvauksia: runo "first time" kertoo ensimmäisestä masturbointikerrasta, ja sitä seuraa muitakin ensimmäisiä kertoja. Jälkimmäisessä osiossa korostuvat aikuisiällä koetut tuntemukset, kohtaamiset seksin merkeissä, kehojen ja niiden ominaisuuksien pohdiskelu. McMillan sanoittaa monia asioita, jotka nähdään vaikeina ja kiusallisina. Enpä muista lukeneeni runoa, jossa mietiskellään lääketieteellisistä syistä tehtyä ympärileikkausta suorastaan filosofisesti, enkä runoa kaljuuntumisen vastaisesta taistelus...

Brittiläinen Jeanette Winterson (s. 1959) on tuttu useimmille kirjallisuutta yhtään seuraaville, sillä erityisesti hänen esikoisromaaninsa  Oranges are not the only fruit  (1985, suom. Ei appelsiini ole ainoa hedelmä, Bazar 2007) on saanut suosiota ja näkyvyyttä ympäri maailman. Winterson on muokannut tästä romaanista myös BBC:lle televisiosarjan, joka voitti ilmestymisvuonnaan arvostetun BAFTA-palkinnon. Itse luin tämän hänen esikoisteoksensa jo 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa ja se, että teos suomennettiin vasta vuonna 2007 tuli minulle aikamoisena yllätyksenä, kun suomennoksen vuosilukua etsiskelin tätä postausta varten. Siinä missä  Oranges  on fiktiivinen tai tarkemmin ottaen puolifiktiivinen tarina on  Why be happy   When You Could be Normal?  omaelämäkerrallinen kehityskertomus Wintersonin elämästä tyyliin "näin ne asiat oikeasti menivät." Why be happy  on järkyttävän kiinnostava teos, jossa Jeanette etsii identiteettiään ja juuriaan...

Janet Mock: Redefining Realness. My path  to womanhood, identity, love & and so much more Atria Paperback 2014 263 s. pisteitä: 4/5 Tällä viikolla vietetään Pride-viikkoa, ja Päähenkilö on aktiivisesti nostamassa esiin kirjallisuutta, jossa LGBTQI+-ihmiset pääsevät ääneen ja päähenkilöiksi. Redefining Realness. My Path to Womanhood, Identity, Love & So Much More  on Janet Mockin omaelämäkerta, jossa hän avaa sitä, millaista on elää rodullistettuna transnaisena. Omaelämäkerrassaan Mock käsittelee naiseutta, identiteettiä, perhesuhteitaan sekä tietysti rotua ja sukupuolivähemmistöön kuulumista.  Teosta kehystää Mockin ja tämän puolison, Aaronin, suhde, se, miten Mock viimein uskaltautui kertomaan menneisyydestään Aaronille. Kehystarinan jälkeen Mock siirtyy kuvailemaan elämäänsä kronologisesti:  Redefining Realness  etenee lapsuusvaiheista nuoren aikuisen elämään ja esittelee Mockin identiteettikehitykselle keskeisiä vaiheita....

Andy Sinclair: Breathing Lessons (Vehicule Press 2015) Päähenkilön pride-viikko jatkuu kanadalaisen Andy Sinclairin romaanilla Breathing Lessons.  Löysin teoksen nettiartikkelista New Developments in the Contemporary Gay Novel , kun olin googlaillut, minkälaista nykypäivän homoseksuaaleja käsittelevä kaunokirjallisuus on englanninkielisessä maailmassa. Päädyin tilaamaan Sinclairin kirjan nettikaupasta yhdessä toisen jutussa mainitun romaanin kanssa. Jos haluaa lukea luontevia representaatioita ns. tavallisesta aikuisen homomiehen elämästä ihmissuhdekomplekseineen, on englanninkielisten kirjojen netistä tilaaminen tällä hetkellä ainoa keino. No, itse kirjan sisältöön. Tiivis romaani koostuu 20 "harjoituksesta", joille otsikko tarjoaa tietyn näkökulman. Tämä on episodiromaani, jota voi hyvin lukea useamman päivän ajan vähitellen, kuten itse tein. Kerronnan aikamuotoratkaisu ei ole tavanomaisin: kertoja käyttää preesensiä silloinkin kun muistelee mennyttä. Tavallaan ratkai...

Pääähenkilön prideviikon käynnistää Violette Leducin teos Therese ja Isabelle. Jos väitän, että  Therese ja Isabelle  on lesboin 1960-luvulla julkaistu kirja olen mitä todennäköisimmin tullut kertoneeksi totuuden.  Violette Leducin pienoisromaanin juonen voikin melko huoletta tiivistää toteamalla, että kyseessä on kahden toisiaan aina ja kaikkialla haluavan nuoren naisen tarina, jossa rakkauden fyysinen puoli saa usein myös täyttymyksensä. Toki Leduc käyttää hurmaavia peiteilmaisuja, mutta niiden todellisesta merkityksestä ei ole minkäänlaista epäselvyyttä. Violette Leduc (1907-1972) oli ranskalainen kirjailija, joka pitkälti Simone de Beauvoirin rohkaisujen ansiosta uskaltautui julkaisemaan tekstejään. Leducin ja De Beauvoirin välistä ystävyyssuhdetta on kuvattu Martin Provostin ohjaamassa elokuvassa Violette (2003), joka kertoo Leducin elämästä. Myös Theresen ja Isabellen pohjalta on tehty elokuva.  Lukemani suomenkielinen painos sisältää Theresen ja Isabellen (Thé...