Caitlin Moran: Kuinka olla kuuluisa
Caitlin Moranin Kuinka olla kuuluisa on ensimmäinen häneltä lukemani kirja, joten en osaa sanoa, miten se suhtautuu hänen aiempiin teoksiinsa. Korviini on kuitenkin kantautunut, että Moranin kirjoitustapa on rempseä ja herkimpiä lukijoita punasteluttava, eikä tämä hänen uutuusteoksensa ole tässä suhteessa poikkeus. Meno ja meininki on vallan lennokasta ja energistä, eikä häveliäisyys ole tässä kirjassa mikään erityinen arvo. Tosin välillä tuntuu, että Moran pyrkii shokeeraamaan tarkoituksella, kuten vaikkapa silloin, kun hän kirjoittaa Brōnten sisarusten runkkaamisesta.
Kuinka olla kuuluisa kertoo 19-vuotiaasta Johannasta, joka on musiikkitoimittaja. Hänen myötään lukija pääsee rock-maailmaan ytimeen, jossa valkoiset (ainakin omasta mielestään) seksikkäät miehet laulavat ja soittavat kitaraa. Ei siitä sen enempää, tiedätte kyllä tyypit. Kirjan paskamaisin hemmo ei kuitenkaan ole muusikko, vaan koomikko Jerry Sharp. Jos nimi on enne riittää kun todetaan, että Jerry ei ole penaalin terävin kynä muuta kuin vittumaisuudessa naisia kohtaan, jonka hän jalostaakin omaksi epämääräiseksi taiteenlajikseen. Jerry on se tyyppi, johon en toivoisi sinun koskaan ikinä milloinkaan törmäävän, sillä hän on ihan harvinaisen likaviemäri ihmiseksi.
Johannalle Lontoo on pienestä pitäen edustanut unelmien täyttymystä. Paikkaa, jossa on elämä ja tulevaisuus. Paikkaa, joka tarjoaa mahdollisuuden tulla joksikin. Paikkaa, jossa konditionaali voi lähes taianomaisesti muuttua todellisuudeksi.
Kuinka olla kuuluisa juhlistaa teinityttöjä. Ilman kirkuvia tyttölaumoja ei olisi rock-tähtiä. Teinitytöt mahdollistavat rokkareiden kuuluisuuden, ovat suorastaan sen edellytys. Tästä huolimatta heihin suhtaudutaan usein halveksuen, sillä vain miehet ovat "oikeita faneja." Tässä peilaantuu isompi sukupuoliin liittyvä arvostus/arvostuksen puute.
Poikien rakastamat asiat ovat coolimpia kuin tyttöjen rakastamat. Tämä on yksinkertainen fakta. Pojat rakastavat fiksuja asioita, fiksusti. Tytöt rakastavat typeriä asioista, typerästi. Kuinka kauheaa olisikaan rakastaa bändejä sillä tavoin kuin teinitytöt rakastavat. Kuinka kauheaa olisi olla vääränlainen fani - tyttö. Kuinka kauheaa olisi olla tyhmä, hysteerinen, kirkuva teinityttö.
Moran murtaa rockin sisälle kirjoitettua maskuliinisen hegemonian järjestelmää ja kuvaa sitä kautta myös, miten naisrokkarien kohtalona brittipopissa on ollut loputtomien vääryyksien sarja. Tämä ei johdu heidän musiikistaan, vaan heidän sukupuolestaan. Rock-maailman asenteet ovat ikiaikaisen konservatiivisia. Nainen nyt ei vaan yksinkertaisesti voi olla "oikea" muusikko, eivätkä miesrokkarit halua päästää naispuolisia kollegoitaan nauttimaan menestyksestä, jonka he katsovat kuuluvat vain niille, joilla on pippeli.
Kuinka olla kuuluisassa Johanna tutustuu Suzanneen, joka on juuri lyömässä läpi musiikkirintamalla. Suzanne on raivoisa. Hänen persoonansa tuo mieleen Valerie Solanasin SCUM-manifestin. Suzannen käytös on holtitonta ja huumeista. Hän on nainen Ragnarökistä, jossa ruumillistuvat rokkarikliseet, jotka kuitenkin hänen raivoisa vimmansa muuntaa uudenlaiseksi reprsentaatioksi.
Suzannen rockmusiikillinen ouvre on luettavissa hänen bändinsä nimestä The Branks, joka viittaa puhumisen estäviin naamioihin, joita Skotlanissa muinoin naisia pakotettiin käyttämään.
Suzannen persoona saa kysymään, miltä näyttäisi ja mitä tapahtuisi, jos musiikkivideoissa kehojaan vatkaavat nuoret naiset eivät olisikaan kauniita. Suzannen missiona on siirtää fokus rumiin tyttöihin.
Tehkää biisejä rumista tytöistä - he niitä tarvitsevat. Ja niin minä aion tehdä. tahdon saada rumilukset rehvastelemaan. Tahdon saada hirveät kapiset huorat astelemaan ylväästi. Meinaan kaapata nämä tytöt ja aivopestä heidät autuaiksi. Aion johtaa hyökkäystä. (kursivoinnit Moranin)
Kuuluisuus liimaa eri attribuutteja naisiin ja miehiin, kuten Moran osoittaa case Depardieun kautta. Jos ihan rehellisiä ollaan ei voitane väittää, että Gerard Depardieu olisi erityisen kiinnostava saati seksikäs mies, mutta niin vain hän kuuluisuuden myötä sellaiseksi muuttui. Kuuluisat ihmiset ovat jo sinänsä ihan oma lajinsa, mutta ihan erityisen oma jenginsä ovat kuuluisat miehet, joille kuuluisuus avaa kaikki ... portit.
Moran pukee kirjassaan feminismin rockiin ja räväkkään kielenkäyttöön, joka ei kuitenkana peitä alleen itse asian painokkuutta ja tärkeyttä. Rock-business jos mikä on "man's world" ja jos kuka ei tästä asiasta ole aiemmin ollut tietoinen on sitä taatusti Moranin kirjan luettuaan. Kirjasta löytyy myös päähenkilö Johannan mainio selonteko siitä, miten Beatlesistä tuli niin suosittu sen takia, että he ymmärsivät tyttöfaniensa merkityksen.
Kuinka olla kuuluisassa korostuu naisten välisen ystävyyden merkitys itsemäärämisoikeuden haltuun ottamisessa. Teoksen loppupuolelle Moran rakentaa melkoisen me too -henkisen näytöksen, joka on sekä vallan hulvaton että täynnä tiukkaa asiaa. Vähempi ei riitä, koska maailma on kuten se on ja suosii edelleenkin miehiä.
Mitä tulee teoksen varsinaiseen loppuratkaisuun tihkuu se aivan liiaksi nektaria ja hunajaa, jotta voisin ottaa sen vakavasti. Myönnän, että ärsyttää aika lailla ja suustani pääsee muutama kirosana. Saattaa kuitenkin olla, että kyseessä on ambiguiteettinen veto eli juuri sen kaltaisen lopun kiistäminen, jonka Moran teoksessaan esittää. Lukijasta riippuu, mihin suuntaan vaaka kallistuu.
Moraanin romaanista on luettavissa niin sydämeen käyvää tyttöjen arvostamista ja tyttöyden tärkeyden esille tuontia kuin myös oikeuksien omiin käsiin ottamisen tärkeyttä. Tytöt ansaitsevat vihdoinkin tulla nähdyiksi, kuulluiksi ja arvostetuiksi sellaisina kuin he ovat. He ansaitsevat saada puolustajakseen ja tulkikseen Moranin kaltaisen räväkän feministin, joka ei suostu olemaan hiljaa.
Caitlin Moran: Kuinka olla kuuluisa
316 sivua
How to be famous (2018)
Suomentanut Heli Naski
S&S (2019)
Teksti julkaistu alunperin blogissani Reader, why did I marry him? // Omppu
Kommentit
Lähetä kommentti